keskiviikko 14. elokuuta 2013

Kasvivärjäyslauantai

Lauantaina 3.8. kokoonnuttiin villalankapatojen ääreen. Sää oli mitä parhain liemien keittelyyn Brunkominjärven rannalla. Harmi, että niin monella oli voittamaton este; kesällä vaan tapahtuu niin paljon, on juhlia, talkoita sun muuta.

Aluksi pidettiin ihan pienet kirjasulkeiset eli tutkittiin niitä kahta kirjaa, jotka emäntä sattui omistamaan (kirjaston kummalliset kesäaukioloajat!).
Sitten vain langat purettumaan entiseen saunanpataan ja väriainekset kiehumaan pienempiin kattiloihin. Soppailutauon jälkeen päästiin siirtämään langat väriliemiin. Jotta langat olisivat jotenkuten roskattomia värjäyksen jälkeen, on liemet hyvä siivilöidä. Talon kellari oli taas kerran syönyt sen ison sihdin, mutta ei hätää. Kierrätyskeskuksesta jokunen vuosi sitten löytynyt umpiointi- eli reksauskattila osoittautui hyvin monikäyttöiseksi vehkeeksi; toimii talvella tuhka-astiana ja kesällä värjäyskattilana ja lisäksi kuperan kannen keskellä on reikä. Kansi ylösalaisin käännettynä ja hylkytylliverhopalalla varustettuna toimi oikein hyvin sihtinä. Tältä hässäkältä voi tietysti välttyä tunkemalla värjäysaineet sukkahousuihin, pesupussiin tms.

Tavoitteena oli saada punaista ja vihreää. Punaista saa ostovärien, krapin ja kokenillin, lisäksi seitikeistä. Metsästähän ei elokuun alussa mitään löytynyt, joten oli hyvä tilaisuus tehdä tilaa emännän pakastimeen. Veriseitikit lähtivät hyötykäyttöön ja vapauttivat pienen kolon kauden sadolle. Seitikeistä saadaan kirjan mukaan punaista ja oranssia lämpötilasta riippuen. Sen verran hyvin juttu luisti iloisella joukolla, että liemi kuumeni vähän yli aiotun. Tuloksena oli oranssihtavan-ruskehtavan-punertavan sävyistä lankaa. Vihreää keiteltiin pietaryrtin varsista ja lehdistä. Kuvassa Rainin käsivarrella olevat langat olivat alunperin ruskehtavaa luonnonväristä, muut luonnonvalkoista.

Dagen efter: Emännälle jäi putki päälle, kun liemiä ja muita aineksia oli jäljellä. Sienistä irti jälkiväriä, pietaryrteistä kukatkin käyttöön, kuivatut tiikerinkaunosilmät pois pölyttymästä ja kokeiluun myös kuivattu tyrnimäski, jota yhtenä vuonna tuli siskon supersadon puristelusta enemmän, kuin kukaan koskaan pystyy syömään. Liemen väri oli lupaava, mutta langasta tuli aika haaleaa beigeä. Tulipahan testatuksi.
Kuvan lankojen värjäysaineet vasemmalta lukien: pietaryrtin kukat, tiikerinkaunosilmä, tyrnimäski, veriseitikki (jälkijälkivärjäys, jälkivärjäys ja ensimmäinen värjäys) ja pietaryrtin varret ja lehdet.

Kiitokset Rainille vastuun jakamisesta, Ullalle ihanasta ruokajuomasta ja kaikille mukana olleille tosi hauskasta seurasta!

2 kommenttia:

  1. Oih ihana lankoja teillä syntyi! Minä sitten tyystin unohdin koko väripäivän:( Silloin oli mahtavat kelit ja innostuttiin koko perhe reissaamaan viitenä päivänä putkeen;) Aamusta aikaseen lähettiin ja yöksi kotiin periaattella!

    VastaaPoista
  2. Ohhoh, olenpa kyllä ollut ihan kaikissa muissa hommissa vähän turhan pitkään, kun - täytyy nyt tunnustaa - en ole muutamaan kuukauteen käynyt täällä blogissa lainkaan :O. Tällainen upea värjäysjuttu täällä, muistan kyllä tästä olleen maininnan, mutta en tulllut silloin katsoneeksi. Mutta nyt alkaa olla puutarhassa vihdoin sen verran hiljaista, että jaksaa taas ravita itseään tällaisella kuvasadolla.

    Hienoja värejä olette saaneet! Tyrnimäski kuulosti mielenkiintoiselta, mutta aika perussukkahousuväriltä tuo näyttää :) Tiikerinkaunosilmää olen joskus harkinnut kasvattavani, mutta nyt en muista, miksen sitten toteuttanut aiettani. Ehkä se ei itänyt... Voimakasta väriä näyttää antavan. Pietaryrtistä näyttää saavan todella raikkaan vihreän! Puretitteko pelkästään alunalla? Kuparivihtrilliä olen joskus lisännyt hiukan lupiininlehtiin ja saanut todella kaunista omenanvihreää, mutta nykyään olen ehkä niin puritaani, etten käyttäisi edes kuparivihtrilliä tai tinakloridia, ainoastaan pelkkää alunaa. Jos siis saisin vanhat kasvivärjättyjen lankojen varastot käytetyksi, jotta kehtaisi taas värjätä uusia ;D. Veriseitikkiväreistä jälkivärjäys on minun silmääni miellyttävin.

    Saa nähdä, miten kermesmarjani kasvavat, esikasvatin ne viime keväänä ja istutin vasta syksyllä, Pähkylän siemenluettelon mukaan niistä pitäisi saada punaista, ruosteenpunaista ja ruskeaa väriä. Ehkä ensi syksynä uusi värjäyskurssi, jos Erja ja Raini vaan jaksavat! Voisi kokeilla tuota kermesmarjaa, jos se innostuisi ensi kesänä kasvamaan. Mitenhän Rainin morsinkokasvustot mahtavat voida? Ette tainneet kokeilla sinisen värjäämistä?

    VastaaPoista