sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Maaperäntutkimuspäivä Koroisilla

Eilen sitten innostuin lähtemään Turkuun, Koroisten LUMO-keskukseen maaperänkunnostuspäivään. Opettajana meillä oli Tuomas Mattila. Päivän tarkoituksena oli talkoilla viherlannoituskasvin kylvöä varten tiivistynyt, koneilla kiusattu savimaa Aura-joen rannalla vastaanottavaiseksi ja kasvumahdollisuuden tarjoavaksi.

Maan kovuuden analysointia penetrometrillä. laite maksaa noin 250 euroa, joten sitä ei kannata ihan omaksi ilokseen välttämättä hankkia, ellei satu opettamaan maaperätutkimusta. Käsikahvojen välissä on mittari. Laitteen terävällä kärjellä ja mitta-asteikolla varustettu varsi painetaan maahan. Kuin mittari näyttää keltaista, on tullut vastaan alue, josta kasvien juuret eivät enää pääse läpi, painearvoa tuolla keltaisella alueella en nyt ihan muista, mutta taisi olla 200, jotain paineenyksikköä :D. Maaperässä oli suuria eroja, toisinaan keltainen alue tuli vastaan jo alle viidessä sentissä.

Etummaiseen kasaan on haettu lapionäyte rantaa lähellä olevalta, koneella käsittelemättömältä peltoalueelta. Taaempi näyte ilmaisee selkeästi maaperän kyntökerrokset, ne ovat nuo vaakasuuntaisesti leikkaantuneet kerrokset kasassa. Taaempi näyte on siis otettu samalla tavalla kohtisuoraan lapiolla pistämällä maasta. Ei ole juurten helppo läpäistä tuollaisia kovia kerrostumia. 

Elmo-sepän valmistama, raudasta hitsattu kahden käden talikko, broadfork, sen prototyyppi. Kuvani on vähän liian kaukaa otettu, joten terien muoto ei tule näkyviin. Ne ovat kärkeen päin kapenevat, tällaiseen oikein kovaan savimaahan testatessa tuli ajatus, että josko niiden pitäisi olla vielä terävämmät, kärki viiltäisi maahan aukon ja leveämpi terä seuraisi sitten perässä. Terän leveys on n. 60 cm. Terä painetaan maahan, laitteen päällä piti seisoa ihan kahdella jalalla ja muljutella se sitten maahan. Terät on kiinnitetty putkeen, putken pyöreä päällys ei tuntunut tukevalta jalan alla, siihen voisi kiinnittää vaikka reikäritilän, siis sellaisen mitä on vaikka teollisuushallien porrasaskelmissa. Sitten kiinni varsista ja kääntö. Maaperä kohoaa ja sinne on luotu pystyviillot, joihin kasvien juuret pääsevät tunkeutumaan. Kohoava alue on n. 80 cm leveä.
Laite on aika painava, sitä voisi keventää joko hyvin vahvasta puusta valmistetuilla varsilla, tai sitten tehdä varret ohuemmasta putkesta. Fillarin nousukahvat etupuolelle kiinnitettynä toisivat vääntöön lisää tehoa ja olisivat kuitenkin ergonomiset.

Välineen vanhempi versio, piikkejä on enemmän, ne ovat lyhyempiä ja kapeampia. Kahvat puusta, ne on pitänyt yhdistää välipuulla, joka haittaa vaakaputken päälle astumista. Ei kyllä tullut niin kuohkeata jälkeä kuin uudemmalla.

Viherlannoitusseoksen kylvö yhden miehen kylvökoneella. Kammesta pöyöritetään ja siemenseos lentää oikealta kolmen metrin päähän ja vasemmalta kahden. Käsiteltävä alue oli noin kolmen aarin suuruinen, ei mennyt kylvöpuuhissa kauan!
Tuomas oli yhdistänyt sekoitukseen ruisvirnaa, italian raiheinää ja jotain yksivuotista apilaa. Yleensä viherlannoitusseoksessa on hyvä olla neljänlaisia siemeniä, pieniä ja isoja nopeasti itäviä, sekä pieniä ja isoja hitaasti itäviä. Mutta hyvä tästäkin tulee! Ruisvirna on monivuotinen. Raiheinä talvehtiessaan kukkii toisena vuonna, silloin se pitää niittää ennen siementen kypsymistä, muuten on niityllä paljon raiheinää. Ruisvirnan juuret tunkeutuvat syvälle ja se yhteyttää ilmasta typpeä maaperään juurtensa mykorritsabakteereiden avulla.

Rinteestä etsitään keyline. Apuna voi käyttää erilaisia laitteita, tässä niistä edullisin, jonka nimeä en nyt muista. Vatupassi on kiinnitetty tuohon keskelle vaakatasoon. Etsitään kohta, mistä valuu eniten vettä. Maa-alueemme sijaitsi Aura-jokeen viettävässä rinteessä, päättelimme suurimman osan valumavedestä tulevan sorapäällysteiseltä tieltä erääseen painanteeseen. Keyline-hommissa hyvänä apuna on myös vesiletku, mutta maastoa tutkimalla vesikohdat löytää kyllä kasvillisuudenkin perusteella, me emme käyttäneet vettä. Tähän savimaahan oli ilmestynyt peltokortetta runsaan veden alueille. Muuten kasvillisuus olikin lähinnä juolavehnää.
Härvelin kärkiväli oli kaksi metriä. Lähdimme yläkulmasta valuma-alueelta piirtämään linjaa, johon kaivettaisiin sitten oja. Kärjellä etsitään rinteestä seuraava piste vatupassin avulla, tähän pikku kuoppa lapiolla ja kärki eteenpäin. Kuoppien väliin merkitään sitten esim. kalkilla tai tuhkalla viiva. 

Kahden ihmisen lapio käytössä. Hyvin yksinkertainen ja halpa keino, säästää selkää. Yhteistyö sujuu toisilta helposti, joskus pitää ensin vähän treenata, jotta oikea rytmi löytyisi. Lapion varteen kiinnitetään köysi, kaveri vetää köyden niskan taakse ja toinen polkaisee lapion maahan, kääntää hieman ja sitten nykäisy narusta ylärinteeseen. 
Ojan kaivuu alkaa, ensin tehtiin kapea kaivanne pystysuorin lapionpistoin, sitten toinen kaivuu lapio loivemmassa kulmassa. Tähän ojaan pyydystetään valuva vesi, jotta se kulkisi leveällä alalla koko rinteen poikki ja imeytyisi siinä vähitellen maaperään. Tätä edistettiin nostamalla maa-aines ojan yläpuolelle. Alarinteen puoli käytiin läpi broadforkilla yhden piston leveydeltä ojan reunaa seuraten. Kuohkeutettuun maahan vesi imeytyy helposti. Fork pistetään maahan, käännetään ja kohotetaan maata, laite nostetaan ylös ja siirretään kymmenisen senttiä taaksepäin, eli rapukäyntiä mennään, jotta ei heti tallota kuohkeutettua maata kasaan. Tuomas hioi työtahdin neliömetriin minuutissa. Aari kuohkeutuisi Tuomas-moottorilla 100 minuutissa :D

Koroisilla puutalon lämpimässä eteläkulmauksessa magnolia oikoi keväthameitaan nukkaisista nuppupusseistaan <3

Oja valmis! Nyt vaan odottelemaan sadetta :D

Maaperäpäivänä oli tarkoitus myös tutkailla maaperää mikroskoopin läpi, mutta joko mikrobit vaan eivät vielä olleet heränneet, tai sitten preparaatissa oli väärä seossuhde. Lasipurkkeihin otettiin maata erilaisista lapiollisista, sekoitettiin veteen ja seosta otettiin pipetillä lasialustalle. Modernia mikroskooppitekniikkaa, mikroskooppi usbilla koneeseen ja koneesta videotykillä kankaalle. Näytteen siirtely hiirellä. Kyllä on tekniikka muuttunut sitten äitini opiskeluaikaisesta, peilin avulla valaistusta Carl Zeissista 8-O

Antoisa päivä, kotosalla sitten talikon varteen ja savimaatamme pöyhimään! Ikävä tuli broadforkia, sillä voisi jopa nousta arkkiviholliseni rönsyleinikki koko juurituppaansa kanssa!
Kiitokset Mattiloille ja Koroisten ihmisille sekä muille kurssilaisille, kannatti tulla!

3 kommenttia:

  1. Kiitos kommeteista koskien broadforkkia, en varmaan olisi kaikkea palautetta muistanut. Jos broadforkille tuntuu olevan tarvetta, aion niitä tosiana valmistaa jokusen kesän aikana, kiinnostuksensa voi ilmaista seuraamalla linkkejä:
    http://hakkerikartano.wordpress.com/2013/05/12/broadfork-by-hakkerikartano/
    https://holvi.com/shop/hakkerikartano/

    Muuten, saisinko käyttää jotain kuvistasi, itse unohdin kokonaan ottaa niitä, niin mielenkiintoinen oli päivän anti :)

    VastaaPoista
  2. Mukava että muisteloistani on apua sinulle, voit toki käyttää kuviani!

    VastaaPoista