Retkellä Kemiönsaaressa

Lännen hyötyläiset tekivät yhtenä heinäkuun helteisistä lauantaista puutarharetken Kemiönsaareen. Ensimmäinen kohteemme oli Söderlångvikin kartano. Kävelyretken alkupäässä ihailimme tavallista hienompaa autotallia.

Seinän karyatidit ovat peräisin Svenska Teaternin remontista.

 

Välillä kapusimme läheiselle näköalakalliolle merimaisemaa ja pronssikautista hautaröykkiötä ihailemaan.

 

Kartano toimii Amos Andersonin henkilöhistoriallisena museona.

Koska tarkoituksenamme oli ehtiä vielä muihinkin kiinnostaviin kohteisiin, jätimme museopuolen väliin ja keskityimme katselemaan kartanoa ympäröivää puistoa ja isoa omenatarhaa ja kurkkimaan kasvihuoneisiin. Kierros päätettiin ravitsemistauolla vanhassa tiilinavetassa toimivassa kahviossa. Söderlångvik on kaiken kaikkiaan kiinnostava kulttuuri-, puutarha - ja luontoretkikohde.

Seuraavaksi matkasimme Sagalundin ulkoilma- ja kotiseutumuseolle. Viehättävässä seurasaarimaisessa ympäristössä ihailimme vanhoja pajoja, myllyjä ja myös kouluja.

Alla olevan kuvan pedagogion oven taa olisi ollut houkuttelevaa kurkata!

Alueella oli myös vanhanajan kasvimaa sipuleineen, sikureineen ja kessuineen.

Täälläkin jätimme itse museorakennuksen väliin, koska edessä oli vielä yksi puutarha.

Westersin puutarhassa kiertelimme tämän hyötytarhaihanuuden luojan opastuksella. Enpä ole aiemmin nähnyt yhtä kauniisti kasvatettuja syötäviä.

 Kehäkukat loistivat kilpaa unikoiden kanssa.

Sipulinkukat hurmasivat kauniille kepeydellään.

Puutarhatontut (kesän teema) saivat kaikki hyvälle tuulelle.

Ja kuka on väittänyt, etteivät kaalit ole viehkoja kasveja.

Westers on todellinen pihaihmisen inspiraation lähde. Hauskoja ideoita tuli vastaan joka askeleella.
Tainalle suurkiitokset retkijärjestelyistä, meillä oli kiintoisa ja kiva päivä.

Vierailu Lohjansaaren Fruticetumissa 23.5.2014

Ilma oli upea kun viime perjantaina kokoonnuimme hyötyläisten kanssa jo toista kertaa Lohjansaaressa sijaitsevalle hedelmä- ja marjatarhalle. Tällä kertaa oli tarkoituksena maistajaisten sijaan tutustua kasvien kukintaan ja koristearvoihin, jotka ovat myös tärkeä osa hyötytarhan kasveja. Paikalla oli Fruticetumin "emo" Meeri Saario, joka leppoisalla tyylillään tutustutti meidät aluksi paikan historiaan ja kertoili siinä samalla paljon faktatietoa tarhan kasveista. Selvisi mm. että tänä keväänä hankkimani kirsikkaluumu ei taida olla kovinkaan käyttökelpoinen hedelmiltään, jos niitä nyt edes puuhun koskaan tuleekaan. Koristearvoa kuitenkin tällä puulla on runsaasti, sen aikainen valtaisana ryöppyävä kukinta oli todellinen elämys, jo nyt puun ensimmäisenä keväänä<3

Kiertelimme Meerin vinkkejä kuunnellen pitkin laajaa tarhaa ja saimme kuulla myös niistä monista vastoinkäymisistä, mitä tarhan perustamisen vaiheisiin on liittynyt. Haastava savimaa ja salaojien toimimattomuus yhdessä kavalan lustokuoriaisen kanssa, olivat luoneet haasteita kerrakseen.

Mukanani oli vain kännykkäkamera, joten kuvat jäivät melko vähiin, tässä kuitenkin joitakin kuvia tarhan koristeomenapuista, jotka kiinnostivat minua kovasti.

Ilta oli todella onnistunut ja mukava, reissussa pyörähti kolme tuntia ihan huomaamatta, vasta kotona huomasin miten puhki poikki olinkaan helteessä tarpomisesta;D Tämän tyyppiset tapaamiset ovat juuri sitä hyötykasviyhdistyksen henkeä parhaimmillaan, tällaisia reissuja lisää;D

Hangon puutarhaviikon avaus 2014

Osallistuimme pienellä porukalla viime lauantaina Hangon puutarhaviikon avauspäivään. Ilmat olivat erityisen suosiolliset ja meillä oli oikein rattoisa päivä Hangon torilla! Tuotto jäi kyllä melko vaatimattomaksi, asiakkaat näyttivät tulleen hakemaan lähinnä kesäkukkien taimia ja löytyipä torilta myös muutama pop-up ravintolapäivän ruokakojukin. Tulimme lasten kanssa maistelleeksi ensimmäistä kertaa herkullisia kevätrullia!

Lapset eivät luonnollisestikaan viihtyneet kovin kauaa paikoillaan, joten kiertelimme välillä Hangon katuja ristiin rastiin jäätelötötteröiden kera. Myntityöt jäivät kyllä kokonaan Tainan ja Erjan harteille, suuret kiitokset siitä heille!
Tuollaisen alimman kuvan ovikatoksen haluan muuten sinne haaveissani olevaan kesäkeittiöön, siis aivan ihana!!

Viikonlopun aikana olemme saaneet nauttia niin upeista keleistä, että kotiin tultuamme ryntäsin heti tarkistamaan pihan uusimmat tulokkaat. Viimeistään tänään näyttäisivät myös niin päärynän, kuin pikkuisen luumupuummekin kukat avautuvan, elämme huumaavia aikoja<3

Naistenpäivän hapatusta

Naistenpäivänä 8.3 opeteltiin hapansäilöntää. Kahdeksan naisen joukkue tutustui ammattilaisen ohjauksessa tämän vanhan hyvän säilöntämenetelmän saloihin. Karjalohjalta löytyi mainio kurssipaikka, työkeskus Majakka kunnon keittiöineen. Perusraaka-aineet, luomukaalit, -porkkanat ja -sipulit haettiin Svarfarsista. Hapattamalla voi tehdä paljon muutakin kuin hapankaalia, kurssilla tehtiin säilykkeitä "pitkään liemeen" eli laitettiin kauniita survomattomia paloja suolavesiliuokseen hapattumaan. Yllättävän monet kasvikset ja sienistäkin rouskut sopivat hapansäiliöntään. Alla olevassa kuvassa on purkkiin menossa oikea herkkuseos, useimmat tyytyivät vähän pienempään valikoimaan.

Opittiin myös se, että tässä hommassa puhtaus on enemmän kuin puoli ruokaa. Astiat ja välineet on syytä desinfioida kiehuvalla vedellä, jotta purkissa kasvavat vain ne toivotut maitohappobakteerit.
Ensimmäistä kertaa hapattavan täytyy myös hankkia sopiva pöpökasvusto, heravalmistetta kaupan terveystuotehyllystä tai vaikka viilistä itse erotettua heraa. Jatkossa voikin sitten käyttää edellisen satsin lientä käynnisteenä.
Pilkkomisen ja muun touhun tuloksena oli sitten lupaavan näköisiä seoksia muoviämpäreissä

ja myös kauniimmassa astiassa.

Ja sitten vaan odotellaan maistiaisia. Malttamattoman hommaa tämä ei ole, maistelemaan päästään vasta noin kuukauden kuluttua.
Happamasta aiheesta huolimatta meillä oli oikein hauskaa, ja kahvi- ja ruokatauoilla ehdittiin vähän miettiä tuleviakin juttuja. Kiitokset hyvälle opettajalle ja kaikille järjestelyihin osallistuneille. Syntyneistä makuelämyksistä saamme varmaan raporttia, kun aika koittaa.
Aiheesta kiinnostuneille kerrottakoon, että tarkempaa tietoa löytyy Biodynaamisen yhdistyksen julkaisemasta kirjasta Vihannesten maitohapposäilöntä (kirjoittaja A. Schönek). Teosta on saatavissa mm. Hyötykasviyhdistyksestä.

Hyötykasviyhdistyksen Länsi-Uudenmaan alaosaston jäsenilta 26.11.2013

Lisään tänne blogiin Milvin Pesarin luvalla hänen kirjoituksensa työkalujen teroitusillasta Fiskarsin tehtaalla, kuvat ovat Minna Räisäsen ottamia:

Olen valmistautunut seuraavaan puutarhakauteen huoltamalla leikkaavat puutarhatyökaluni, asiantuntijoiden opastuksella. Osallistuin marraskuun viimeisellä viikolla Hyötykasviyhdistyksen Länsi-Uudenmaan alaosaston jäseniltaan. Ilta oli järjestetty Fiskars-yhtiön Billnäsin tehtaalle. Itseni lisäksi paikalle oli saapunut 12 muuta työkalujensa huoltamisesta kiinnostunutta. Kaikki saivat tuoda omat työkalunsa mukaan.

Tässä kuvassa leikkaavien puutarhatyökalujen eri sukupolvia

Yhtiöstä oli mukana kolme tuotekehityksen edustajaa, tuotesuunnittelija Sami Lyytikäinen, muotoilija ja projektivetäjä Heli Säde, sekä terä- ja tuotesuunnittelijana Fiskarsilla 41 vuotta palvellut Veikko Mäkipelto, ollut nyt 2 kuukautta eläkkeellä. Veikko näytti jokaiselle kädestä pitäen, miten teriä viilataan oikein.

Tässä Fiskarsin leikkurimallistoa

Meillä oli myös mahdollisuus kiertää tuotantotiloissa ja nähdä työkalujen valmistusta. Saimme myös tutustua leikkaavien työkalujen malleihin. Totesin, että tarvitsen uusia saksia, mutta en ole vielä varma valitsenko sakset paksumpia oksia varten vai hankinko hyvin pitkävartiset ohuempia varten. Kumpiakin tarvitaan, mutta toistaiseksi aika vähän minun puutarhassani. Teroituksen jälkeen vielä öljysin työkalujen terät ja nivelet. Lupasin itselleni, että hoidan teroitusta tästä lähtien tiheämmin, useita kertoja kesässä.

2.12.2013 uutta puutarhakautta odotellen,

Milvi Pesari

Retki Myrskylään Gobbas Gårdin tilalle 26.10.2013

Syksyisen sateinen ilma ei latistanut innokasta kymmenen hengen retki porukkaamme, vaan starttasimme matkaan Karjaalta, mieli täynnä iloista odotusta ja jännitystä. Matkalta poimimme kyytiin Saaran ja hänen ihanaisen Joukonsa (2 kk) ja kahden tunnin matkat hurahtivat todella nopeasti, kun saimme jutustella mukavassa seurassa kiinnostavista aiheista. Paluumatkalla olimme jopa aiheuttaa "pahoinvointia" kanssa matkustajillemme, niin innokkaasti ja syvällisesti pureuduimme kompostoinnin saloihin;D

Saavuttuamme perille Gobbaksen tilalle, saamamme vastaanotto oli mitä lämpimin! Vastassa oli tilan emäntä Aira Sevon ja myöhemmin seuraamme liittyivät myös tytär ja tilan isäntä. (Tilan nimen kohdalta aukeaa heidän kotisivunsa ja Airan nimen kohdalta pääset lukemaan Uusimaan artikkelin tilasta) Saimme kuunnella sisältörikkaan luennon, alkaen heidän sukunsa vaiheista ja perheen harjoittamasta luomuviljelystä. Gåbbaksen tilalla viljellään siis tietysti perunaa, mutta sen lisäksi myös mm. parsaa ja härkäpapua. Härkäpavun kuorimiseen isäntä on itse kehitellyt laitteen. Kuoritun pavun keittoaika on huomattavasti lyhyempi ja makukin on erilainen. Hyötykasviyhdistyksen ihanat perunalajikkeet siis tuotetaan käyttöömme Airan toimesta, näistä perunoista olen itse pienimuotoisesti viljellyt ainakin kahdeksaa erilaista ja voitte uskoa miten jännittävää minusta olikaan kuulla näistä potuista, joihin olen niin syvästi hurmaantunut<3 Lisää kasvatteluistani voit halutessasi lukea blogistani.


Airan herskyvän jutustelun lomassa saimme myös tietysti maistella heidän maukkaita perunoitaan! Aluksi maistelimme kolmea erilaista pottua ihan pelkiltään ja vaikka olinkin jo aiemmin syönyt näitä perunoita kotona, niin tämä makustelu avasi näistä potuista kyllä aivan uusia puolia esiin! Maut ja värit tulivat upeasti esiin kun jätimme kaikki lisukkeet tuonnemmaksi. Ihanan hidas ruokailu jatkui varmaan useamman tunnin ajan ja sen kohokohtana olivat Raclette juustot, jotka pehmenivät ihaniksi makuelämyksiksi, pöytiimme sijoitetuissa erityisissä raclette-grilleissä. Tietenkään en muistanut ottaa yhtään ruokakuvaa, niin hartaasti nautiskelin sulasta juustosta ihanien pottujen kuorrutteena. Lisukkeina oli lisäksi monenlaisia etikkaisia ja tuoreita vihanneksia, aitoa voita ja ihania leipiä. Juomaksi saimme tilan omista marjoista ja suvun vanhoista omenoista tuorepuristettuja mehuja.

Ennen kotiin lähtöä teimme vielä ostoksia tilan puodissa ja mukaamme lähti kilokaupalla erilaisia perunoita, papuja ja tilan omaa öljyä. Ja koska olimme lähellä Elimäkeä ja Arboretum Mustilaa niin kiitos muuten Julian vinkin, löysin hyllystä mukaani myös Mustilan ystävät ry:n julkaiseman kirjan, Luomoava metsäpuisto, joka minulta jäi hankkimatta kesäisellä vierailullamme tuossa upeassa paikassa. Kirja vaikuttaa todellakin lumoavalta<3

Lopuksi haluan vielä kiittää kaikkia ihanasta matka seurasta ja tietysti yhdymme varmasti kaikki lämpimiin kiitoksiin koko tilan väelle ja tiedä vaikka joskus saisimme uusia retkemme, esimerkiksi vaikka perunankukkien aikaan, ainakin väki toivotti meidät lopussa lämpimästi tervetulleeksi myös tulevaisuudessa!

Mayan Twilightin satoa tältä vuodelta

Kasvivärjäyslauantai

Lauantaina 3.8. kokoonnuttiin villalankapatojen ääreen. Sää oli mitä parhain liemien keittelyyn Brunkominjärven rannalla. Harmi, että niin monella oli voittamaton este; kesällä vaan tapahtuu niin paljon, on juhlia, talkoita sun muuta.

Aluksi pidettiin ihan pienet kirjasulkeiset eli tutkittiin niitä kahta kirjaa, jotka emäntä sattui omistamaan (kirjaston kummalliset kesäaukioloajat!).

Sitten vain langat purettumaan entiseen saunanpataan ja väriainekset kiehumaan pienempiin kattiloihin. Soppailutauon jälkeen päästiin siirtämään langat väriliemiin. Jotta langat olisivat jotenkuten roskattomia värjäyksen jälkeen, on liemet hyvä siivilöidä. Talon kellari oli taas kerran syönyt sen ison sihdin, mutta ei hätää. Kierrätyskeskuksesta jokunen vuosi sitten löytynyt umpiointi- eli reksauskattila osoittautui hyvin monikäyttöiseksi vehkeeksi; toimii talvella tuhka-astiana ja kesällä värjäyskattilana ja lisäksi kuperan kannen keskellä on reikä. Kansi ylösalaisin käännettynä ja hylkytylliverhopalalla varustettuna toimi oikein hyvin sihtinä. Tältä hässäkältä voi tietysti välttyä tunkemalla värjäysaineet sukkahousuihin, pesupussiin tms.

Tavoitteena oli saada punaista ja vihreää. Punaista saa ostovärien, krapin ja kokenillin, lisäksi seitikeistä. Metsästähän ei elokuun alussa mitään löytynyt, joten oli hyvä tilaisuus tehdä tilaa emännän pakastimeen. Veriseitikit lähtivät hyötykäyttöön ja vapauttivat pienen kolon kauden sadolle. Seitikeistä saadaan kirjan mukaan punaista ja oranssia lämpötilasta riippuen. Sen verran hyvin juttu luisti iloisella joukolla, että liemi kuumeni vähän yli aiotun. Tuloksena oli oranssihtavan-ruskehtavan-punertavan sävyistä lankaa. Vihreää keiteltiin pietaryrtin varsista ja lehdistä. Kuvassa Rainin käsivarrella olevat langat olivat alunperin ruskehtavaa luonnonväristä, muut luonnonvalkoista.

Dagen efter: Emännälle jäi putki päälle, kun liemiä ja muita aineksia oli jäljellä. Sienistä irti jälkiväriä, pietaryrteistä kukatkin käyttöön, kuivatut tiikerinkaunosilmät pois pölyttymästä ja kokeiluun myös kuivattu tyrnimäski, jota yhtenä vuonna tuli siskon supersadon puristelusta enemmän, kuin kukaan koskaan pystyy syömään. Liemen väri oli lupaava, mutta langasta tuli aika haaleaa beigeä. Tulipahan testatuksi.

Kuvan lankojen värjäysaineet vasemmalta lukien: pietaryrtin kukat, tiikerinkaunosilmä, tyrnimäski, veriseitikki (jälkijälkivärjäys, jälkivärjäys ja ensimmäinen värjäys) ja pietaryrtin varret ja lehdet.

Kiitokset Rainille vastuun jakamisesta, Ullalle ihanasta ruokajuomasta ja kaikille mukana olleille tosi hauskasta seurasta!