keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Hyötykasviyhdistyksen Länsi-Uudenmaan alaosaston jäsenilta 26.11.2013

Lisään tänne blogiin Milvin Pesarin luvalla hänen kirjoituksensa työkalujen teroitusillasta Fiskarsin tehtaalla, kuvat ovat Minna Räisäsen ottamia:

Olen valmistautunut seuraavaan puutarhakauteen huoltamalla leikkaavat puutarhatyökaluni, asiantuntijoiden opastuksella. Osallistuin marraskuun viimeisellä viikolla Hyötykasviyhdistyksen Länsi-Uudenmaan alaosaston jäseniltaan. Ilta oli järjestetty Fiskars-yhtiön Billnäsin tehtaalle. Itseni lisäksi paikalle oli saapunut 12 muuta työkalujensa huoltamisesta kiinnostunutta. Kaikki saivat tuoda omat työkalunsa mukaan.

Näytetään työkalujen teroittaminen 26.11.jpg

Tässä kuvassa leikkaavien puutarhatyökalujen eri sukupolvia


Yhtiöstä oli mukana kolme tuotekehityksen edustajaa, tuotesuunnittelija Sami Lyytikäinen, muotoilija ja projektivetäjä Heli Säde, sekä terä- ja tuotesuunnittelijana Fiskarsilla 41 vuotta palvellut Veikko Mäkipelto, ollut nyt 2 kuukautta eläkkeellä. Veikko näytti jokaiselle kädestä pitäen, miten teriä viilataan oikein.

Näytetään leikkaavia puutarhatyökaluja 26.11.jpg

Tässä Fiskarsin leikkurimallistoa

Meillä oli myös mahdollisuus kiertää tuotantotiloissa ja nähdä työkalujen valmistusta. Saimme myös tutustua leikkaavien työkalujen malleihin. Totesin, että tarvitsen uusia saksia, mutta en ole vielä varma valitsenko sakset paksumpia oksia varten vai hankinko hyvin pitkävartiset ohuempia varten. Kumpiakin tarvitaan, mutta toistaiseksi aika vähän minun puutarhassani. Teroituksen jälkeen vielä öljysin työkalujen terät ja nivelet. Lupasin itselleni, että hoidan teroitusta tästä lähtien tiheämmin, useita kertoja kesässä.

2.12.2013 uutta puutarhakautta odotellen,
Milvi Pesari



sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Retki Myrskylään Gobbas Gårdin tilalle 26.10.2013


Syksyisen sateinen ilma ei latistanut innokasta kymmenen hengen retki porukkaamme, vaan starttasimme matkaan Karjaalta, mieli täynnä iloista odotusta ja jännitystä. Matkalta poimimme kyytiin Saaran ja hänen ihanaisen Joukonsa (2 kk) ja kahden tunnin matkat hurahtivat todella nopeasti, kun saimme jutustella mukavassa seurassa kiinnostavista aiheista. Paluumatkalla olimme jopa aiheuttaa "pahoinvointia" kanssa matkustajillemme, niin innokkaasti ja syvällisesti pureuduimme kompostoinnin saloihin;D


Saavuttuamme perille Gobbaksen tilalle, saamamme vastaanotto oli mitä lämpimin! Vastassa oli tilan emäntä Aira Sevon ja myöhemmin seuraamme liittyivät myös tytär ja tilan isäntä. (Tilan nimen kohdalta aukeaa heidän kotisivunsa ja Airan nimen kohdalta pääset lukemaan Uusimaan artikkelin tilasta) Saimme kuunnella sisältörikkaan luennon, alkaen heidän sukunsa vaiheista ja perheen harjoittamasta luomuviljelystä. Gåbbaksen tilalla viljellään siis tietysti perunaa, mutta sen lisäksi myös mm. parsaa ja härkäpapua. Härkäpavun kuorimiseen isäntä on itse kehitellyt laitteen. Kuoritun pavun keittoaika on huomattavasti lyhyempi ja makukin on erilainen. Hyötykasviyhdistyksen ihanat perunalajikkeet siis tuotetaan käyttöömme Airan toimesta, näistä perunoista olen itse pienimuotoisesti viljellyt ainakin kahdeksaa erilaista ja voitte uskoa miten jännittävää minusta olikaan kuulla näistä potuista, joihin olen niin syvästi hurmaantunut<3 Lisää kasvatteluistani voit halutessasi lukea blogistani.


Airan herskyvän jutustelun lomassa saimme myös tietysti maistella heidän maukkaita perunoitaan! Aluksi maistelimme kolmea erilaista pottua ihan pelkiltään ja vaikka olinkin jo aiemmin syönyt näitä perunoita kotona, niin tämä makustelu avasi näistä potuista kyllä aivan uusia puolia esiin! Maut ja värit tulivat upeasti esiin kun jätimme kaikki lisukkeet tuonnemmaksi. Ihanan hidas ruokailu jatkui varmaan useamman tunnin ajan ja sen kohokohtana olivat Raclette juustot, jotka pehmenivät ihaniksi makuelämyksiksi, pöytiimme sijoitetuissa erityisissä raclette-grilleissä. Tietenkään en muistanut ottaa yhtään ruokakuvaa, niin hartaasti nautiskelin sulasta juustosta ihanien pottujen kuorrutteena. Lisukkeina oli lisäksi monenlaisia etikkaisia ja tuoreita vihanneksia, aitoa voita ja ihania leipiä. Juomaksi saimme tilan omista marjoista ja suvun vanhoista omenoista tuorepuristettuja mehuja.

Ennen kotiin lähtöä teimme vielä ostoksia tilan puodissa ja mukaamme lähti kilokaupalla erilaisia perunoita, papuja ja tilan omaa öljyä. Ja koska olimme lähellä Elimäkeä ja Arboretum Mustilaa niin kiitos muuten Julian vinkin, löysin hyllystä mukaani myös Mustilan ystävät ry:n julkaiseman kirjan, Luomoava metsäpuisto, joka minulta jäi hankkimatta kesäisellä vierailullamme tuossa upeassa paikassa. Kirja vaikuttaa todellakin lumoavalta<3

Lopuksi haluan vielä kiittää kaikkia ihanasta matka seurasta ja tietysti yhdymme varmasti kaikki lämpimiin kiitoksiin koko tilan väelle ja tiedä vaikka joskus saisimme uusia retkemme, esimerkiksi vaikka perunankukkien aikaan, ainakin väki toivotti meidät lopussa lämpimästi tervetulleeksi myös tulevaisuudessa!

Mayan Twilightin satoa tältä vuodelta

keskiviikko 14. elokuuta 2013

Kasvivärjäyslauantai

Lauantaina 3.8. kokoonnuttiin villalankapatojen ääreen. Sää oli mitä parhain liemien keittelyyn Brunkominjärven rannalla. Harmi, että niin monella oli voittamaton este; kesällä vaan tapahtuu niin paljon, on juhlia, talkoita sun muuta.

Aluksi pidettiin ihan pienet kirjasulkeiset eli tutkittiin niitä kahta kirjaa, jotka emäntä sattui omistamaan (kirjaston kummalliset kesäaukioloajat!).
Sitten vain langat purettumaan entiseen saunanpataan ja väriainekset kiehumaan pienempiin kattiloihin. Soppailutauon jälkeen päästiin siirtämään langat väriliemiin. Jotta langat olisivat jotenkuten roskattomia värjäyksen jälkeen, on liemet hyvä siivilöidä. Talon kellari oli taas kerran syönyt sen ison sihdin, mutta ei hätää. Kierrätyskeskuksesta jokunen vuosi sitten löytynyt umpiointi- eli reksauskattila osoittautui hyvin monikäyttöiseksi vehkeeksi; toimii talvella tuhka-astiana ja kesällä värjäyskattilana ja lisäksi kuperan kannen keskellä on reikä. Kansi ylösalaisin käännettynä ja hylkytylliverhopalalla varustettuna toimi oikein hyvin sihtinä. Tältä hässäkältä voi tietysti välttyä tunkemalla värjäysaineet sukkahousuihin, pesupussiin tms.

Tavoitteena oli saada punaista ja vihreää. Punaista saa ostovärien, krapin ja kokenillin, lisäksi seitikeistä. Metsästähän ei elokuun alussa mitään löytynyt, joten oli hyvä tilaisuus tehdä tilaa emännän pakastimeen. Veriseitikit lähtivät hyötykäyttöön ja vapauttivat pienen kolon kauden sadolle. Seitikeistä saadaan kirjan mukaan punaista ja oranssia lämpötilasta riippuen. Sen verran hyvin juttu luisti iloisella joukolla, että liemi kuumeni vähän yli aiotun. Tuloksena oli oranssihtavan-ruskehtavan-punertavan sävyistä lankaa. Vihreää keiteltiin pietaryrtin varsista ja lehdistä. Kuvassa Rainin käsivarrella olevat langat olivat alunperin ruskehtavaa luonnonväristä, muut luonnonvalkoista.

Dagen efter: Emännälle jäi putki päälle, kun liemiä ja muita aineksia oli jäljellä. Sienistä irti jälkiväriä, pietaryrteistä kukatkin käyttöön, kuivatut tiikerinkaunosilmät pois pölyttymästä ja kokeiluun myös kuivattu tyrnimäski, jota yhtenä vuonna tuli siskon supersadon puristelusta enemmän, kuin kukaan koskaan pystyy syömään. Liemen väri oli lupaava, mutta langasta tuli aika haaleaa beigeä. Tulipahan testatuksi.
Kuvan lankojen värjäysaineet vasemmalta lukien: pietaryrtin kukat, tiikerinkaunosilmä, tyrnimäski, veriseitikki (jälkijälkivärjäys, jälkivärjäys ja ensimmäinen värjäys) ja pietaryrtin varret ja lehdet.

Kiitokset Rainille vastuun jakamisesta, Ullalle ihanasta ruokajuomasta ja kaikille mukana olleille tosi hauskasta seurasta!

sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Maaperäntutkimuspäivä Koroisilla

Eilen sitten innostuin lähtemään Turkuun, Koroisten LUMO-keskukseen maaperänkunnostuspäivään. Opettajana meillä oli Tuomas Mattila. Päivän tarkoituksena oli talkoilla viherlannoituskasvin kylvöä varten tiivistynyt, koneilla kiusattu savimaa Aura-joen rannalla vastaanottavaiseksi ja kasvumahdollisuuden tarjoavaksi.

Maan kovuuden analysointia penetrometrillä. laite maksaa noin 250 euroa, joten sitä ei kannata ihan omaksi ilokseen välttämättä hankkia, ellei satu opettamaan maaperätutkimusta. Käsikahvojen välissä on mittari. Laitteen terävällä kärjellä ja mitta-asteikolla varustettu varsi painetaan maahan. Kuin mittari näyttää keltaista, on tullut vastaan alue, josta kasvien juuret eivät enää pääse läpi, painearvoa tuolla keltaisella alueella en nyt ihan muista, mutta taisi olla 200, jotain paineenyksikköä :D. Maaperässä oli suuria eroja, toisinaan keltainen alue tuli vastaan jo alle viidessä sentissä.

Etummaiseen kasaan on haettu lapionäyte rantaa lähellä olevalta, koneella käsittelemättömältä peltoalueelta. Taaempi näyte ilmaisee selkeästi maaperän kyntökerrokset, ne ovat nuo vaakasuuntaisesti leikkaantuneet kerrokset kasassa. Taaempi näyte on siis otettu samalla tavalla kohtisuoraan lapiolla pistämällä maasta. Ei ole juurten helppo läpäistä tuollaisia kovia kerrostumia. 

Elmo-sepän valmistama, raudasta hitsattu kahden käden talikko, broadfork, sen prototyyppi. Kuvani on vähän liian kaukaa otettu, joten terien muoto ei tule näkyviin. Ne ovat kärkeen päin kapenevat, tällaiseen oikein kovaan savimaahan testatessa tuli ajatus, että josko niiden pitäisi olla vielä terävämmät, kärki viiltäisi maahan aukon ja leveämpi terä seuraisi sitten perässä. Terän leveys on n. 60 cm. Terä painetaan maahan, laitteen päällä piti seisoa ihan kahdella jalalla ja muljutella se sitten maahan. Terät on kiinnitetty putkeen, putken pyöreä päällys ei tuntunut tukevalta jalan alla, siihen voisi kiinnittää vaikka reikäritilän, siis sellaisen mitä on vaikka teollisuushallien porrasaskelmissa. Sitten kiinni varsista ja kääntö. Maaperä kohoaa ja sinne on luotu pystyviillot, joihin kasvien juuret pääsevät tunkeutumaan. Kohoava alue on n. 80 cm leveä.
Laite on aika painava, sitä voisi keventää joko hyvin vahvasta puusta valmistetuilla varsilla, tai sitten tehdä varret ohuemmasta putkesta. Fillarin nousukahvat etupuolelle kiinnitettynä toisivat vääntöön lisää tehoa ja olisivat kuitenkin ergonomiset.

Välineen vanhempi versio, piikkejä on enemmän, ne ovat lyhyempiä ja kapeampia. Kahvat puusta, ne on pitänyt yhdistää välipuulla, joka haittaa vaakaputken päälle astumista. Ei kyllä tullut niin kuohkeata jälkeä kuin uudemmalla.

Viherlannoitusseoksen kylvö yhden miehen kylvökoneella. Kammesta pöyöritetään ja siemenseos lentää oikealta kolmen metrin päähän ja vasemmalta kahden. Käsiteltävä alue oli noin kolmen aarin suuruinen, ei mennyt kylvöpuuhissa kauan!
Tuomas oli yhdistänyt sekoitukseen ruisvirnaa, italian raiheinää ja jotain yksivuotista apilaa. Yleensä viherlannoitusseoksessa on hyvä olla neljänlaisia siemeniä, pieniä ja isoja nopeasti itäviä, sekä pieniä ja isoja hitaasti itäviä. Mutta hyvä tästäkin tulee! Ruisvirna on monivuotinen. Raiheinä talvehtiessaan kukkii toisena vuonna, silloin se pitää niittää ennen siementen kypsymistä, muuten on niityllä paljon raiheinää. Ruisvirnan juuret tunkeutuvat syvälle ja se yhteyttää ilmasta typpeä maaperään juurtensa mykorritsabakteereiden avulla.

Rinteestä etsitään keyline. Apuna voi käyttää erilaisia laitteita, tässä niistä edullisin, jonka nimeä en nyt muista. Vatupassi on kiinnitetty tuohon keskelle vaakatasoon. Etsitään kohta, mistä valuu eniten vettä. Maa-alueemme sijaitsi Aura-jokeen viettävässä rinteessä, päättelimme suurimman osan valumavedestä tulevan sorapäällysteiseltä tieltä erääseen painanteeseen. Keyline-hommissa hyvänä apuna on myös vesiletku, mutta maastoa tutkimalla vesikohdat löytää kyllä kasvillisuudenkin perusteella, me emme käyttäneet vettä. Tähän savimaahan oli ilmestynyt peltokortetta runsaan veden alueille. Muuten kasvillisuus olikin lähinnä juolavehnää.
Härvelin kärkiväli oli kaksi metriä. Lähdimme yläkulmasta valuma-alueelta piirtämään linjaa, johon kaivettaisiin sitten oja. Kärjellä etsitään rinteestä seuraava piste vatupassin avulla, tähän pikku kuoppa lapiolla ja kärki eteenpäin. Kuoppien väliin merkitään sitten esim. kalkilla tai tuhkalla viiva. 

Kahden ihmisen lapio käytössä. Hyvin yksinkertainen ja halpa keino, säästää selkää. Yhteistyö sujuu toisilta helposti, joskus pitää ensin vähän treenata, jotta oikea rytmi löytyisi. Lapion varteen kiinnitetään köysi, kaveri vetää köyden niskan taakse ja toinen polkaisee lapion maahan, kääntää hieman ja sitten nykäisy narusta ylärinteeseen. 
Ojan kaivuu alkaa, ensin tehtiin kapea kaivanne pystysuorin lapionpistoin, sitten toinen kaivuu lapio loivemmassa kulmassa. Tähän ojaan pyydystetään valuva vesi, jotta se kulkisi leveällä alalla koko rinteen poikki ja imeytyisi siinä vähitellen maaperään. Tätä edistettiin nostamalla maa-aines ojan yläpuolelle. Alarinteen puoli käytiin läpi broadforkilla yhden piston leveydeltä ojan reunaa seuraten. Kuohkeutettuun maahan vesi imeytyy helposti. Fork pistetään maahan, käännetään ja kohotetaan maata, laite nostetaan ylös ja siirretään kymmenisen senttiä taaksepäin, eli rapukäyntiä mennään, jotta ei heti tallota kuohkeutettua maata kasaan. Tuomas hioi työtahdin neliömetriin minuutissa. Aari kuohkeutuisi Tuomas-moottorilla 100 minuutissa :D

Koroisilla puutalon lämpimässä eteläkulmauksessa magnolia oikoi keväthameitaan nukkaisista nuppupusseistaan <3

Oja valmis! Nyt vaan odottelemaan sadetta :D

Maaperäpäivänä oli tarkoitus myös tutkailla maaperää mikroskoopin läpi, mutta joko mikrobit vaan eivät vielä olleet heränneet, tai sitten preparaatissa oli väärä seossuhde. Lasipurkkeihin otettiin maata erilaisista lapiollisista, sekoitettiin veteen ja seosta otettiin pipetillä lasialustalle. Modernia mikroskooppitekniikkaa, mikroskooppi usbilla koneeseen ja koneesta videotykillä kankaalle. Näytteen siirtely hiirellä. Kyllä on tekniikka muuttunut sitten äitini opiskeluaikaisesta, peilin avulla valaistusta Carl Zeissista 8-O

Antoisa päivä, kotosalla sitten talikon varteen ja savimaatamme pöyhimään! Ikävä tuli broadforkia, sillä voisi jopa nousta arkkiviholliseni rönsyleinikki koko juurituppaansa kanssa!
Kiitokset Mattiloille ja Koroisten ihmisille sekä muille kurssilaisille, kannatti tulla!

tiistai 7. toukokuuta 2013

Lisätieto postaamisesta ja Hyötykasviyhdistyksestä

Eli kirjoitusoikeudet saa lähettämällä minulle sähköpostia osoitteeseen asteriskdust @ gmail.com, ilman välilyöntejä.

Hyötykasviyhdistys ry:n tarkoituksena on luonnonvaraisten ja
viljeltyjen hyötykasvien tuntemuksen, tutkimuksen ja käytön
edistäminen sekä niiden ekologinen suojelu. Hyötykasvikäsitettä tulkitsemme hyvin laajasti, hyötyä on myös kasvien kauneus, niiden tuoksu tai vaikkapa houkuttavuus perhosten silmissä.
Yhdistys on perustettu vuonna 1978 ja jäseniä on yli 7000.
Liity jäseneksi: http://www.hyotykasviyhdistys.fi/liity
puhelin: 09-43 42 350 tai 040-592 21 22
sähköposti: info @ hyotykasviyhdistys.fi, ilman välilyöntejä.
Ilmoita vielä sähköpostisi osoitteeseen luvnhyoty@gmail.com,
niin saat ajantasaisen tiedon Länsi-Uudenmaan alaosaston
tapahtumista! Tapahtumista ilmoitetaan myös jäsenlehti
Pähkylässä, yhdistyksen kotisivuilla ja facebookissa.

Tervetuloa mukaan!